Osa 1: Appaloosa Plains
Moikka! Alotin uuden tarinan, mutta Birdikin kyllä jatkuu. Prologia en tälle tarinallew tehnyt, koska en vaan jaksanut eikä ollu ideaa xD Mutta tämä tarina perustuu erot sukupuussa - haasteeseen, jonka löysin Cherrysaman virtuaalinukkekodista. Lukuiloja!
Tästä se lähtee! mietin.
Olen Kassey O’Brian. Koko sukuni on ollut vereltään maanviljelijä, jokaisesta
suvussamme olevasta perheestä valitaan yksi, joka jatkaa sukua ja valitaan
seuraavaksi O’Brianin maanviljelijäksi, ja se joku olin tällä kertaa minä. Toki
jotkut saattavat hylätäkin mahdollisuuden, en minä sillä. Olin saanut Appaloosa
Plainsista oman pienen palani maata, joka oli täysin tyhjä.
Niinpä heti ensimmäisenä, kun palasin todellisuuteen, niin
soitin rakennusfirmalle. He lupasivat rakentaa minulle talon iltaan mennessä,
mikä kelpasi minulle paremmin kuin hyvin. Samalla soitin paikalle taxin.
minä. Toki
jotkut saattavat hylätäkin mahdollisuuden, en minä sillä. Olin saanut Appaloosa
Plainsista oman pienen palani maata, joka oli täysin tyhjä.
Kun taxi saapui paikalle, hyppäsin oitis sen kyytiin.
”Ajaisitko kirjastoon?” Kysyin hieman ujona. Mieskuski
nyökkäsi.
”Tietenkin, neiti. Vien sinut minne haluat, se on työtäni”,
kuski naurahti.
Katsoin maisemia noin vartin, sillä en asunut keskustassa,
vaan vartin ajomatkan päässä. Huokaisin. Appaloosa Plains, miten vanhempani
tiesivät, että olin aina haaveillut asuvani siellä?
Lopulta kun olimme perillä, niin nousin kyydistä ja annoin
kuskille rahat. En halunnut ottaa vastaan vaihtorahoja, sillä en tarvitsisi
niitä. Taxi odotti hetken kun oin lähtenyt, mutta kaasutti hetken päästä pois
kulman taakse.
Heti kun olin päässyt kirjastoon, menin yläkertaan ja
suorastaan loikin kirjahyllylle, jossa luki: Harrastuksen valinnassa auttavia
kirjoja, sekä harrastusten kehittämistä. Etsin katseellani puutarhanhoitoon
liittyvää kirjaa ja löysinkin siitä kolme osaa. Istahdin penkille kädessäni
puutarhanhoidon ensimmäinen kirja.
Luin pitkään sitä samaa kirjaa, kunnes huomasin lukevani kymmenen
ensimmäistä lukua kirjasta, joten lopetin lukemisen. Päätin seuraavana lähteä
Koirapuistoon, vaikka kyseiset eläimet eivät ole olleetkaan erityisen lähellä
sydäntäni.
En kehdannut tilata taxia, joten juoksin. Matkaa oli vain
pari korttelia, joten miksi tuhlata rahaa? Sanopa se.
Suorastaan nautin päästyäni jälleen ulos, olinhan ollut
neljä tuntia kirjaston tunkkaisessa ilmassa, neljän seinän sisällä. Lopulta
olin perillä ja nojasin hieman polvieni varaan hengästyneenä.
”Oletko kunnossa?” Kuulin naisen äänen takaani.
Käännyin ja näin edessäni ruskeahiuksisen naisen, joka
hymyili.
”Olen, juoksin vain kirjastolta tänne niin olen vähän
hengästynyt”, selitin. Nainen nyökkäsi.
Esittelimme itsemme toisillemme ja päätimme olla puistossa
kahdestaan. Liina (Naisen nimi ei ole oikeasti Liina, mutta en muista sen nimeä
:D) kertoi aloittaneensa viikko sitten työt sairaalassa elintenluovuttajana, ja
oli siksi kysynyt vointiani. Minä taas kerroin että olin muuttanut vasta kylään
ja en tuntenut täältä ketään.
”Minä voin tutustuttaa sinut kaupunkiin, niin ettei olosi
ole vieras ja yksinäinen”, Liina sanoi hymyssä suin.
”Oikeasti? Kiitos!” huudahdin. Rupattelimme pitkään ja
meistä tuli nopeasti ystäviä. Kerroin suvustamme maanviljelijänä, ja kuinka
minut oli valittu perijäksi. Liina kertoi myös, että hänen sukunsa oli kuuluisa
useista lääkäreistä ja hänet on valittu lääkintäsuvun perijäksi.
Liina kertoi myös, että tykkäsi kalastamisesta. Niinpä
sovimme, että tämä välillä toisi hyviä saaliitaan minulle, joilla voisin lannoittaa
kasvejani.
Lopulta lopetimme juttelun, sillä Liina kehotti minua
menemään puistossa olevan hevosen luo. Kun olin hevosen luona, näin riimussa olevan
nimi: Singleton. Tämä on varmasti niinen rikkaiden veljeksien, Rodneyn ja
Bookerin hevonen, ajattelin.
Aloin harjaamaan orin takkuista turkkia, sillä se oli hieman
likainen. Eipähän sentään raukalla tarvitsisi ulkoilla likaisena ja saada
kirpputartuntaa.
Sen jälkeen kun olin harjannut hevosen, niin ori painoi
päänsä käteeni. Hymy nousi väkisinin huulilleni, sillä Singletonien hevonen
selvästi piti minusta.
Aurinko oli laskemassa jo horisonttiin, kun jäätelöauto tuli
puistoon tarjoamaan jäätelöä. En tietenkään voinut vastustaa, joten ostin
toffee-puikkojäätelön.
Kun sain sen käteeni, annoin 15 simoleumia myyjälle.
Istahdin puiston penkille nauttimaan puikkojäätelöäni, joka
oli hivenen lämmintä. Vaikka olinkin kasvissyöjä, niin voinhan minä silti syödä
jotain muutakin kuin pelkkää syksyn salaattia.
Lopulta päätin mennä taxilla kotiin. Kuski oli se sama, joka
oli antanut minulle kyydin kirjastoon. Hän sanoi, että minun ei tarvinnut antaa
rahaa tällä kertaa, sillä olin antanut viimekerralla liikaa ja olin
kieltäytynyt vaihtorahoista. Lähdin
juoksemaan kivistä tietä pitkin talolleni. Ulkopuolelta talon seiniä koristivat
valkoiset laudat.
Liina tuli perässäni talolleni, sillä hänellä oli ehdotus.
”Käykö, että kerron eräälle miehelle, että olet uusi täällä
ja kaipaat vähän neuvoja asettumiseen? Minäkin kun vasta muutin tänne ja
kyseinen mies on asunut täällä jo vauvasta asti”, nainen kysyi.
”Se käy hyvin. Kiitos!” sanoin. Liina hymyili ja toivotti
hyvää yötä, jonka jälkeen lähti. Katsoin, kun hän ajoi kulman taakse keskustaan
ja hymyilin.
Heti kun pääsin sisälle, niin menin nukkumaan. Olin ihan
poikki.
Kun vedin peiton päälleni mielessäni vilisi miljoonia
ajatuksia. Minun olisi suoritettava ne kaikki, ennen kuin minusta aika
jättäisi. Mutta onhan minulla vielä 70 vuotta aikaa! Olinhan vasta 20.
***
Seuraavana aamuna suuntasin heti jääkapille, sillä
minulla oli kirkuva nälkä. Otin kaapista appelsiini-purkkijäätelön ja söin sitä
hymyssä suin.
Kun olin syönyt, niin menin jääkapille hakemaan omenan,
kaksi tomaattia, kaksi viinirypälettä ja kaksi salaattia ja menin istuttamaan
ne. Minun oli pakko huokaista nautinnollisesti, kun työnsin sormeni multaan.
En huomannut yhtään, kun postinkantaja tuli, sillä olin
keskittynyt kaivamaan maata. Lopulta kuulin miehen puhuvan:
”Anteeksi neiti, mutta oletteko Kassey O’Brian?”.
***
Kiitos jos jaksoitte lukea! Kuviahan ei ollut kuin vain 26, mutta toivottavasti piditte silti! Ja tiedän ettäö kuvat ovat hiukan huonolaatuisia ja teksti tönkköä ja tylsää mutta ei voi mitään :D
Risut ja ruusut otetaan vastaan, Adrienne kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti