Osa 2: Altman, pettäjä

Joo, teen tätä toista osaa niinkuin toista kertaa jo... koska olin niin tyhmä ja painoin rastia! Hienoa, Adii, kertakaikkisen hienoa... 

Tässä on puolivuotta kesänut aikahyppy, illä mun kuvat on hävinny siltä ajalta, kun Kassey ja Altman tapasivat, kun ne menivät kihloihin yms.

Mutta pidemmittä puheitta lukuiloja!

6 kuukautta myöhemmin...

Kun Altman muutti meille, kaikki muuttui. 

Puutarhakin jäi vähemmälle huomiolle, kun yritin lukea raskautta käsittelevää kirjaa, jotta saisin Altmanin kanssa lapsen. Altmanilla ja minulla oli toki paljon ikäeroa, sillä minä olin 19 ja Altman 35. Olin kuitenkin niin rakastunut Altmaniin, etten vielä tiennyt, että mikä tuo mies on juuriaan ja maineiltaan.

”Hei, kulta. Haluaisitko jo pelehtiä kanssani?” aviomieheni kysyy. Nostan katseeni kirjasta ja suljen sen hymyillen.

”Tietenkin, rakkaani”, sanoin hymyillen.

”Sinä imartelet minua”, kohottauduin ja nauroin. Altman katsoi minua ovelasti.

Lopulta kaappasin aviomieheni kainalooni ja katsoimme kattoa.

Ja sen jälkeen vaatteet saivat lähteä ja jouset saivat kyytiä, kun menimme peiton alle.

Kun olimme tulleet peiton alta pois, tunsin oloni epämukavaksi.

*Miten sinä saatoit, Kassey! Miten sinä saatoit?* Kuulin Gabrielin äänen päässäni.

”Hei, jatketaanko?” Altman kysyy. Hymyilin tekohymyä ja hivuttaudun hänen päällensä.

Suutelimme lisää ja lisää, kunnes minun oli pakko lopettaa.

Altman kuitenkin otti minusta kiinni ja painoi lähemmäs.

*Viimeinen suudelma, ja sen jälkeen lopetat ja eroat Altmanista!* Ääneni kaikui päässäni

Niinpä lopetin heti ja Altman katsoi minua oudosti, mutta lähti kuitenkin hakemaan lautasellisen syksyn salaattia.

Minä ryntäsin kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven. Laitoin suihkun hanan täysille ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kuuma vesi virtasi ihollani, joka tuntui ihanalta. Ajattelin kaikkea muuta, kuin Altmania. Ajattelin Gabrielia ja minua, olimme pari jo eskarista lähtien… Tosin silloin se oli vielä leikkimielistä, niin kuin ykkösellä, kakkosella, kolmosella, nelosella ja vitosella, mutta kuudennella se muuttui oikeaksi kuherteluksi. Olimme pitkään pari, mutta sitten Gabrielin piti muuttaa, kun olimme seiskalla. Olin murheen murtama monta viikkoa, jonka jälkeen aloin jo käyttäytyä kuin normaali ja pidin hauskaa kaverieni kanssa.

Kun olin saanut vaatteet päälleni ja olin kävellyt keittiöön, niin Altman kaappasi minut käsivarsiensa varaan ja suuteli minua. En voinut muuta kuin vastata.

”Tuota… Näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana, olen miettinyt, että minulla pitäisi kertoa tämä, sillä tämä on oikeastaan vakavakin asia”, Altman sanoi, kun olimme irrottautuneet.

”Ethän suutu?” mies kysyy.

”Vaikka suuttuisin, niin se ei pura rakkauttamme ja avioliittoamme”, sanoin. En silloin tiennyt yhtään, että mitä Altman oli kertomassa, tai että mihin se liittyi.

”Minulla on toisen naisen kanssa lapsi. Itse asiassa kahden naisen kanssa, minulla on jo kolme lasta”, Altman pudotti. Jähmetyin paikoilleni ja osoitin häntä.

”Et voi olla tosissasi”, kuiskasin ja nostin hieman katsettani.

”MITEN VOIT LUULLA ETTÄ AVIOLIITTOMME SÄILYISI TÄLLAISEN TIEDON JÄLKEEN?” karjuin. Altman oli avaamassa suutaan. mutta minä ehdin ensin.

”EI MITENKÄÄN! NIIN, JOTEN ALA LAPUTTAA!”

”Mutta… Mutta sinä sanoit että…”, Altman aloitti.

”Aivan sama mitä minä sanoin, en vielä tiennyt että asiasi oli niin järkyttävä!” huusin.

Raivostuin ihan toden teolla, mutta lopulta riita oli yhtä anovaa huutoa ja vihaista karjuntaa.

”Minä en enää ikinä, ikinä, ikinä, ikinä ole enää kanssasi tekemisissä!” huusi ja laitoin kädet ristiin.

Sitten riuhtaisin ne sivuille ja sormukseni lennähti seinään.

”Eikai me erottu?” Altman kysyi.

”MITÄ LUULET, PÖLVÄSTI!” karjuin.

Riitamme jälkeen Altman soitti heti taksin ja lopulta lähti.

”Altman jätti kaikki tavaransa tänne”, sanoin ääneen ja katsoin, kuinka taksin valot hiipuivat.

Lopulta menin nukkumaan ja kyynel vierähti poskelleni, kun menin peiton alle.

*Niin sitä pitää, kiitos*, Gabriel kuiskasi. Hymyilin hiukan.

Seuraavana aamuna minun oli pakko juosta jääkaapille ja ottaa vohveleiden ainekset. Kaadoin maitoa kulhoon, jossa oli kuivat aineet ja aloin vatkaamaan käsilläni. Vesi herahti kielelleni, sillä vohvelit olivat pienempänä suurta herkkuani.

Kun vohvelit lämpenivät uunissa, päätin mennä maalaamaan. Kohta kuulin pientä piipitystä.

”Herranjumala ne vohvelit!” huudahdin ja juoksin uunin luo. Uuni savusi hieman ja vohvelit olivat ihan kärähtäneitä. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta.

*Kaksi munaa, jonka jälkeen lisää sokeri ja maito*, ajattelin. Tiesin kyllä, että vohveleita ei tehty noin, mutta olin niin nälkäinen että minulle olisi aivan sama mitä söisin.

Heitin kaikki munan kuoret olkani yli viereiselle työtasolle.

Lopulta kaadoin maitoa leikkuulaudalle. Joo tiedän, olen sekaisin mutta ei voi mitään.

Kaadoin kaikki ainekset kulhoon ja aloin vispaamaan sitä puulusikalla. Tällä kertaa odotin uunin vieressä, jotta vohvelit eivät kärähtäisi ja kurkin välillä uunin sisään. Lopulta pääsin syömään ja vatsani oikein huusi jo ruokaa. Huokaisin nautinnollisesti, kun sain palan vohvelia suuhuni.

_____________________________________________________________________________

No, mitä luulette, tullaanko osassa mainittua Gabrielia näkemään tulevissa osissa? Julkaisen tänä viikonloppuna myös ehkä osat 3 ja 4, en tiedä. Kiitos jos luitte!

Kommenttejanne odotellen: Adrienne ja Kassey

Kysymys: Mitä pidätte Kasseystä ja hänen tarinastaan?